28.02.2010 /
Taas on tahkottuja keikkoja liuta takana. Tampere, Uusikaupunki, Lappeenranta, Lohja, Salo, Eura, Turku, Kouvola ja Helsinki. Jokaisella keikalla on ollut lystiä, joillain keikoilla jopa niin lystiä, että artistilla on kengät hajonneet, basisti on ollut niin innokkaana menossa lavalle, että korvamonitorit ovat unohtuneet takahuoneeseen, kaikkien korvamonitorit jäivät kerran kokonaan matkasta edellisen keikkapaikan takahuoneeseen, vanhoja pitkään tauolla olleita biisejä on vedelty ja sanoja unohdettu lähes samassa suhteessa, soolot ovat pidentyneet ja uusia villejä ideoitakin viljelty ihmisten iloksi tai harmiksi! Puulle homma ei ole ehtinyt maistumaan oikein missään vaiheessa. Mitä nyt joskus saattaa ennen keikkaa olla ihan pikkiriikkisen sekunnin ajan tunne, että illan tirsoja haluaisi jatkaa aamuun asti. Kun sitä sitten saa itsensä edustuskuntoon ja hyppää lavalle, ei sänkyyn ole enää ollenkaan kiire!
Eilen Tavastialla saimme soittaa ihanalle ja ah niin vastaanottavalle yleisölle, muutamalle kameramiehelle, ystäville ja perheenjäsenille! Olimme päättäneet jo ennakkoon, että setti tulee olemaan pitkä ja mukaan otetaan biisejä joita harvemmin soitellaan. Settiä muokattiin koko viikonlopun ajan. Testasimme erilaisia vaihtoehtoja Turun ja Kouvolan keikoilla ja minä pähkin biisien järjestyksiä vielä matkalla Helsinkiinkin. Takahuoneessa spekulointi jatkui vielä illalla. Pikkuisen jouduimme tinkimään keikan pituuden kanssa. Tavastian lauantainen disco lyhensi keikkaa muutamalla biisillä. Livemusiikin mekassa ei voikaan vetää koko iltaa. Byäääääh! Keikka taltioitiin muutaman kameran avulla, mutta se ei onneksi vaikuttanut lavalla olleisiin, kuin ehkä ihan keikan alussa. Minä hyperventiloin ensimmäiset 2-3 biisiä, mutta sitten henki lähti kulkemaan ja keikasta alkoi nauttia täysillä! Pitkään loppuun myydyksi julistettu keikka pisti odotukset huiman korkealle eikä turhaan. Oli ihanaa!!! Kiitos!
09.02.2010 /
Lomat on vietetty ja keikat ovat taasen alkaneet. Emmoissakin ehdimme poikain kanssa jo piipahtaa, mutta pystit meni odotetusti toisiin osoitteisiin. Video seuraavasta singlestä on myöskin tekeillä. Kuvattu materiaali on leikkauspöydällä ja odottelen milloin pääsen näkemään millainen on lopputulema. Videon kuvasi Heltecin opiskelijat, joten saan useampia erilaisia versioita joista valita. Kivaa! Singlehän on siis Jälki!
Keikat alkoivat keskiviikkona Espoon Sellosalista. Konserttisalissa esiintyminen heti tauon jälkeen ei ollut ihanne, mutta ihana poikkeus normaaliin se kuitenkin oli! Koitimme keksiä jotain pieniä yllätyksiä/ uusia versioita edes muutamaan biisiin tsekissä. Treenien jälkeen pojat lähtivät syömään. Kokeilla ei ollut ollut kiire, joten pojat tulivat takaisin n. 15min ennen keikan alkua. Minä olin kuin tulisilla hiilillä. Settilistat oli tekemättä ja tarvitsin kipeästi apua niiden tekemisessä. Olimme ajatelleet, että ensimmäinen setti olisi rauhallinen ja toisessa ei säästeltäisi tempossa saati sitten meiningissä. Rauhallisen setin rakentaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi! Eihän klubeilla semmoisia vedellä. Pikaisen ajatusriihen jälkeen saimme setit kasaan ja ei kun menoksi. Vaikkahan olo oli aika epävarma sen suhteen oliko ensimmäinen setti toimiva, olin silti ekstaasissa. Oli ihanaa tehdä asioita toisin. Odotan innolla tulevaa Savolinnasalin keikkaa. Täytynee uhrata ajatus jos toinenkin seteille jo hyvissä ajoin niin ei pääse paniikki yllättämään!
Ja mitä viikonlopun keikkoihin tulee niin Raumalla ja Kaarinassa oli hyvä ja lämmin meininki. Janne edusti meitä kaikkia torstaisissa Emmoissa niin pitkään, että toipuminenkin otti aikansa. Hyvin tuo kitarataiteilija kuitenkin keikoista selviytyi. Selviytymisen ohella hän jaksoi viihdyttää meitä viattomia kanssamatkustajiaan äärimmäisen huonoilla vitseillä, joista yksi saatiin tiristettyä ulos raumalaistenkin iloksi! Annoimme siis hyvän kiertää! Jihaa!
18.01.2010 /
Viimeinen päivä tätä ihanuutta ja lämpöä on menoillaan! Huomenna pitäisi haluta lähteä kotiin. En haluaisi! En, en, en! On ihan liian mukavaa köllötellä lämmössä, uida ja elellä vailla huolen häivää. Suomessa on niin kauhian kylymä, että aivan hirvittää.
Ensimmäinen joulu poissa Suomesta meni aika huomaamatta. Ei ollut lunta, ei lahjoja, eikä jouluruokia. Glögiä toin Suomesta mukanani, mutta piparit unohtui. Ai niin ja mummoni keitti meille riisipuuroa. Nam! Kun vuosi vaihtui tuli olo, että varastamme aikaa. Suomessa vuosi vaihtui 6h myöhemmin, joten ajatuksissa minunkin vuosi vaihtui vasta tuolloin. Vaikkahan nämä suuret juhlat meni vähillä juhlimisilla se ei haitannut. Oli melkoisen virkistävää, kun ei tarvinnut hössöttää mitään. Miksi ihmeessä joululahjoista tulee otettua niin kovasti paineita?
Oli miten oli, hengissä ollaan edelleen, väriä on saatu pintaan, ihanaa ruokaa popsittu mielin määrin ja elosta nautittu. Kyllä tässä keikoille pitäisi jaksaa taas lähteä helposti, kunhan sisäisen kellon saa siirrettyä takaisin Suomen aikaan. Siihen tosin voi mennä jokunen tovi...