Päiväkirja
Malesialainen tervehtää!
Viimeinen päivä tätä ihanuutta ja lämpöä on menoillaan! Huomenna pitäisi haluta lähteä kotiin. En haluaisi! En, en, en! On ihan liian mukavaa köllötellä lämmössä, uida ja elellä vailla huolen häivää. Suomessa on niin kauhian kylymä, että aivan hirvittää.
Ensimmäinen joulu poissa Suomesta meni aika huomaamatta. Ei ollut lunta, ei lahjoja, eikä jouluruokia. Glögiä toin Suomesta mukanani, mutta piparit unohtui. Ai niin ja mummoni keitti meille riisipuuroa. Nam! Kun vuosi vaihtui tuli olo, että varastamme aikaa. Suomessa vuosi vaihtui 6h myöhemmin, joten ajatuksissa minunkin vuosi vaihtui vasta tuolloin. Vaikkahan nämä suuret juhlat meni vähillä juhlimisilla se ei haitannut. Oli melkoisen virkistävää, kun ei tarvinnut hössöttää mitään. Miksi ihmeessä joululahjoista tulee otettua niin kovasti paineita?
Oli miten oli, hengissä ollaan edelleen, väriä on saatu pintaan, ihanaa ruokaa popsittu mielin määrin ja elosta nautittu. Kyllä tässä keikoille pitäisi jaksaa taas lähteä helposti, kunhan sisäisen kellon saa siirrettyä takaisin Suomen aikaan. Siihen tosin voi mennä jokunen tovi...